Tällainen oli meidän picnic päivä tänään. Toki koulussakin oltiin ja muutakin puuhailtiin mutta päivä oli niin uskomattoman kaunis ja lämmin (+24) että oli ihan pakko mennä ulos ja läheisessä puistossa nautittiinkin auringosta toista tuntia. Leikittiin, luettiin, syötiin eväitä, napsittiin kuvia ja chillailtiin vain. Ai että!
Päivä oli muutenkin erittäin mainio. Eilisiltana viimeistelin kaksi ensimmäistä portfoliota annettavaksi oppilaille, jotka eivät enää viimeisellä viikolla ole koulussa. Tuli itsellekin tosi hyvä mieli kun opettaja ja vanhemmat olivat niin ilahtuneita ja tyytyväisiä portfolioiden lopputulokseen. Jaksaa sitten tällä viikolla samalla innolla tehdä vielä loputkin.
Jään kyllä kaipaamaan tuota preschoolia. Opettaja on aivan mielettömän luova, innostava ja mukava ihminen ja osaa pitää pienet oppilaat taitavasti kurissa. Lasten vanhempiin on ollut mukava tutustua sekä kiva työskennellä yhdessä ja lapset on ihan mahtavia! Vielä kolme koulupäivää ja sitten on nuorimmaisen preschoolvuosi paketissa.
Viime viikosta voisin jotain kans mainita.
Hostisän kanssa käytiin alkuviikosta istumassa yksi luento, aiheena sisarukset. Taas tuli ihan hyviä uusia vinkkejä lasten kanssa toimimiseen. Muuta tavallisesta poikkeavaa ei tainnut sitten ennen viikonloppua ollakaan.
Lauantaiaamuna juostiin kauan (kauhulla) odotettu 5K hostisän ja kahden lapsen kanssa. Juoksu järjestettiin elementary schoolien juoksukisojen sponsoroimiseksi. 5 kilometriä mentiin pitkin metsää mukavine ylä- ja alamäkineen. Vähän jäi kyllä harmittamaan etten pystynyt ihan koko matkaa juoksemaan, mutta kaikkeni annoin. Pitäis ehkä yrittää harrastaa tuota juoksemista vähän useammin.
Loppupäivän kulutinkin sitten itseni hemmottelemiseen. Talo oli tyhjänä, joten sain musisoida kaikessa rauhassa ja iltapäivällä ajelin ihan huvin vuoksi ostoskeskukseen. Sattuikin sitten kivasti niin että sain samalle illalle samasta paikasta kampaaja-ajan ja ennen sitä oli juuri sopivasti aikaa mennä yläkertaan katsomaan Titanic. Oli muuten tämän tytön ensimmäinen 3D elokuva ja olihan se ihan siisti kokemus. Vaikka päänsäryn mie siitä kyllä sain. Johtuiko sitten lie itkemisestä vai niistä laseista. Noh, kyynelten kuivuttua rentouduin kampaajatuolissa. Mitään ihmeellistä ei hiuksille tapahtunu mutta voivatpa nyt ainakin paljon entistä paremmin.
Autolle palatessa ystävällinen private security guard huomasi huolestuneen katseeni ja auttoi löytämään pikku minin täydeltä parkkipaikalta.
Sunnuntai olikin sitten perussettiä kirkossa kuoron kanssa. Iltapäivällä Mandy tuli käväsemään ja kierreltiin keskustassa. Mukaan tarttui mm. paksuhko piano nuottikirja, pääsee taas soittelemaan uusia kappaleita, sekä muutama elokuva. Loppuilta kuluikin sitten portfolioita askarrellessa. Ennen puoltayötä pääsin onneksi jo nukkumaan.
Ainiin, O yllätti tänään sanomalla "Kiitos" ja vielä ihan oikeaan paikkaan. "Kyllä" ja "Ei":kin on muistissa, jos niitä satun kysymään. "Napa", "pusu" ja "nenä" on jo vanhoja tuttuja sanoja. Älkää vain kysykö miksi juuri nuo, jostainhan se suomenkielen opiskelu on aloitettava. =D
Kuvat varmaan kertoo hyvin millaisella fiiliksellä huomiseen. Nyt hyvää yötä, Jeesus myötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti