Uudet tuulet puhaltaa!

Tällä kertaa hieman lyhyempi postaus kuluneesta viikonlopusta. 

Lauantaina "törmäsin" sattumalta yhteen kiinalaiseen tyttöön samalta laulukurssilta, johon osallistuin syksyllä. Hetki meni ennenkuin alkoi päässä raksuttamaan että missä mie olen tämän ihmisen nähny. Oli kyllä mukava yllätys, eikä kummatkaan oltais arvattu että juuri täällä suunnassa tai ylipäätään muutenkaan tavattais uudestaan. Maailma on pieni.

Tänään aamu alkoi tuttuun tapaan jumiksella. Tämän päivän saarnassa pastori puhui mm. siitä kuinka me/he (metodisti kirkossa käyvät) ollaan/ovat kirkossa usein niin ujoja näyttämään sitä iloa mitä usko meille antaa.

Itseäni tuo puhutteli ja ihan huvittikin kun mietin että mitäköhän tämä ihminen sanois sen jälkeen ku on käyny Suomessa luterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa. Täällä nimittäin touhu on niin paljon rennompaa ja vapautuneempaa kuin mitä oon koskaan Suomessa jumalanpalveluksissa nähny. Se, että kirkossa voi jumiksen aikana esim. ihan vapaasti nauraa, ilman että sinuun kohdistetaan paheksuvia katseita, oli mulle tänne tullessa ihan uusi kokemus. Saa nähdä miten sitä taas tottuu suomalaiseen usein melko vakavaan jumalanpalveluskulttuuriin. Mielenkiintoista on kyllä ollut päästä seuraamaan seurakuntaelämää ihan uudenlaisestakin näkökulmasta. Molemmista tavoista oon löytäny hyviä ja ei niin hyviä puolia.

Tänään iltapäivällä tavattiin au pairien kanssa Snoqualmie fallseilla, missä jo kävin aikaisemmin syksyllä. Tuolloin ilmakin suosi mutta tänään oli vähintäänkin kostea tunnelma vesisateessa putouksen äärellä. Kaunis näkyhän se kyllä silti oli. Otettiin siinä sitten kuvia, syötiin pieni lounas, katsastettiin lahjatavaraliikkeet, käytiin meidän tukihenkilön kanssa läpi kaikki perus jutut miten kaikilla asiat perheissä sujuu jne. ja lähdettiin takaisin koteihimme. Nautiskelin taas rauhallisesta tunnin ajomatkasta yksin kotiin.  

Ja tähän loppuun tämän postauksen kohokohta, minkä haluan kertoa teillekki: Mie olen löytäny itteni! Kuulostaa varmaan vähän hämmentävältä mutta tuo tuntuu minusta parhaalta tavalta ilmaista se, miltä minusta tuntuu. Ja tuntuuki aika hyvältä. Se tavoite, minkä tälle matkalle itelleni asetin on täyttyny. Ei tarvittu ku 19 vuotta ja niistä 9 kuukautta maailman toisella puolella ymmärtää kuka mie oikeasti olen, haha.

Takaisin ei ole tulossa ihan sama Tuuli, jonka viimeksi näitte. Toivottavasti tietenki vain hyvässä mielessä. Uudet tuulet puhaltaa. ;) I'm happy happy happy!

“Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta”. (Matt.17:20)