Sunset at the beach

Tänään vietettiin ihana ja rento ilta hostisän ja kolmen vanhimman kanssa rannalla. Hosäiti oli nuorimmaisen kanssa katsomassa lasten teatteri esitystä. Me sen sijaan grillattiin hot dogeja, käveltiin rannalla, pelailtiin jalkapalloa ja ihasteltiin auringonlaskua. Voi että miten rakastankaan auringonlaskua! Eikä varmaan ole koskaan haluttanu niin paljon purjehtimaan ku tänään kun näki veneiden seilaavan kohti laskevaa aurinkoa.. Unelma!

Koko päivä oli lämmin ja kauniin kesäinen mutta ulos ei ollut tullut aikaisemmin lähdettyä, joten raitis ilma oli mukavaa vaihtelua. Päivällä yritin parhaani mukaan saada portfolioprojektia edistymään ja tänään tulikin taas kaksi kansiota valmiiksi! Enää 4 jäljellä..

Viime viikolla O:n koulussa oli family night. Kaikki O:n opettajan luokkien oppilaat lauloivat koulussa vuoden aikana laulettuja lauluja vanhemmille, isovanhemmille ja muille tutuille, jotka oli tullu kuuntelemaan. Toisinsanoen tuo tilaisuus oli tavallaan preschoolin kevätjuhla. Hymy oli herkässä yleisössäkin pienten laulaessa ja leikkiessä mukana. Mutta tuli myös haikea mieli. On ollut niin ihanaa olla mukana nuiden pienten koulutaipaleella.

Yhtenä aamupäivänä oltiin O:n kanssa tosi reippaita ja tehtiin retki tuolle samaiselle rannalle missä tänään oltiin. Polku kulkee sen minun lempi metsän läpi ja on 3 vuotiaalle melko pitkäkin matka kuljettavaksi mutta hienosti tyttö jaksoi kävellä koko matkan edestakaisin ihan omin jaloin.

Metsässä nähtiin molemmat ensimmäistä kertaa ihan oikea pesukarhu eli raccoon. Myös puput hyppeli metsässä ja ankkapariskuntakin ui lammessa. Rannalla levähdettiin hetki, syötiin eväät auringonpaisteessa ja jaettiin osa nälkäisille korpeille ja lähdettiin takaisin kotiin.

Tälläkin viikolla oli puistopäivä ja otettiin pyöräkin mukaan puiston tasaisella asvaltilla poljettavaksi. Puiston vieressä on pienen pieni maatila ja siellä käytiin myös tavalliseen tapaan tervehtimässä aasia ja hevosta.

Perheelle on löytyny uusi au pairi Saksasta. Minun seuraajaksi tulee -94 jalkapalloilija tyttö, joka on myös soittanut viulua 9 vuotta. Yhtenä aamuna skypeteltiin hostäitin ja O:n kanssa hänelle (M) ja M vaikutti tosi kivalta ja kaikinpuolin luulisi harrastusten, luonteen ym. perusteella olevan tosi hyvä match tälle perheelle. Minäkin uskaltaisin hyvin jättää nämä "lapseni" M:n hoiviin tulevaksi vuodeksi. Siellä se nyt on yhtä täpinöissään lähdössä vuodeksi jenkkeihin kuin minä olin aika tarkoin vuosi sitten näihin aikoihin. Miten siitä onki jo niin pitkä aika..

Itsellenihän tulee ensi viikolla jo 9 kk täyteen jenkkielämää. Niin nämä päivät vähenee. 

Tänä iltana rannalla istuskellessa tulikin taas kova ikävä Suomeen vaikka toisaalta taas nautinkin kovasti illan vietosta perheen kanssa. Tunteet vaihtelee koko ajan.

Huomenna vietetään päivää hostäidin vanhempien luona. Ihana nähdä heitäkin pitkästä aikaa.

Äitienpäivää miettiessä mieleen nousi psalmin 139 sanat:

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,

äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,

ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,

minä tiedän sen."

Me ollaan kaikki Jumalan ja omien äitiemme pieniä ihmeitä. Ihmeellistä!

Ihanaa äitienpäivää rakkaat äiti, mummi ja ystävät, jotka olette jo äitejä tai odotatte vielä  pienokaisianne maailmaan! <3