Täällä on kuulemma ihan yleistä että sillä aikaa kun talon väki on hautajaisissa, saattaa joku käydä putsaamassa talon tyhjäksi tms. Nämä ihmiset siis seuraavat lehtien kuolinilmoituksista, milloin mihinkin taloon olisi hyvä iskeä. Näin ollen minun ollessa pienimmäisen, O:n, kanssa kahdestaan talossa, kävi poliisiauto pari kertaa pihassa tarkistamassa että kaikki on kunnossa. Näin amerikoissa.
Viime postauksen jälkeen kävin mm. kuuntelemassa lasten nokkahuilukonserttia koulussa ja seuraamassa ja kannustamassa yleisurheilukilpailuissa, joiden harjotuksissa oon ollut mukana. Lasten koulu pärjäsikin tosi hyvin!
Olen myös alottanu tekemään O:n preschoolin luokan oppilaille (10 lasta) portfolioita eli kansioita joihon kerään valokuvia, askarteluja, maalauksia ja piirustuksia jne. kouluvuoden ajalta. Aika iso urakka mutta myös mukavaa näpertelyä iltojen sekä öiden kuluksi, kun ei malta lopettaa. Tuo homma minulle lankesi siis, jotta saisin tarvittavat creditit kerättyä kokoon.
Viittomakielen kurssi perheen kanssa jatkuu edelleen ja on joka kerta hauskempaa. O:lla oli viime viikolla viimeinen uimakoulutunti, joten nyt on yksi kahden päivän tuttu rutiini pois viikko-ohjelmasta, mikä tarkoittaa siis sitä että sen tilalle pitää keksiä jotain muuta aktiviteettia. Säät ovat onneksi suosineet ja ollaan käyty mm. puistossa piknikillä.
Viime perjantai tuntui tavallista pidemmältä työpäivältä. Vanhimmalla tytöllä oli koulun jälkeen matematiikan kilpailu ja minun piti istua samassa salissa vanhempien ja n. sadan lapsen kanssa reilu neljä tuntia. Salista ei ollut lupa lähteä vaan minun tehtävänä oli "vahtia" tyttöä. Jokaisella lapsella tuli olla vähintään yksi huoltaja paikanpäällä. Aika kului joten kuten Hunger games-kirjaa lueskellessa.
Tänä viikonloppuna täällä on ollut kyläilemässä tämän perheen ihan ensimmäinen, kymmenen vuoden takainen au pairi Saksasta poikaystävänsä ja vanhempiensa kanssa. Kyseinen henkilö on itse jo reilu kolmekymppinen ja oli perheessä au pairina kun kaksoset oli vauvoja.
Tänään lähdettiin 6 tytön porukalla, minut mukaan lukien, katsastamaan n. 90 mailin päässä pohjoisessa olevat tulppaanipellot. Aamulla heräsin aikaisempaan jumikseen, lauloin kuoron kanssa laulut, lähdin ajelemaan ja nappasin tytöt matkan varrelta kyytiin. Matka kesti n. 2 tuntia yhteen suuntaan ja gps ohjeisti jälleen taitavasti perille.;) Huomenna on Tulppaani festivaalien viimeinen päivä, joten valittettavasti osa kukista oli jo leikattu pois mutta oli pellot kuitenkin vielä näkemisen arvoisia.
Mexicon tytöt.
Meillä oli tyttöjen kanssa tosi kiva päivä yhdessä ja on ihanaa kun minunkaan ei tarvi tuota autolla ajamista täällä enää jännittää. Tekis taas mieli pitkästä aikaa lähteä yksin jonnekki ajelemaan ja nauttimaan hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä luonnossa. Ehkäpä sen vielä teenkin.
Viime aikoina on mielialat kovasti vaihdellu ja välillä on taas ihan tosissaan väsyttänykki. Toisaalta taas on ollut ihan mahtaviakin päiviä ja oon saanu kuulla paljon positiivisia ja kannustavia kommentteja hosteilta, mitkä vielä jälkeenpäinkin saa hymyn kasvoille ja pitää mielen iloisena.
Vanhin tyttö ihan sydäntä särkevästi kysyi taannoin että enkö voisi olla oikeasti sen isosisko ja jäädä tänne.. Onhan se rankkaa lapsillekin kun kuitenkin vuoden aikana ehtii jo kovasti kiintyä ja juuri kun kaikki alkaa kaikinpuolin sujua, onkin jo kohta aika erota.
Nyt kuitenkin nukkumaan ja aamulla olenkin työvuorossa preschoolissa askarteluohjaajana. Have a great week everyone!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti