Töppäilyä ja onnistumista.

Kuluneella viikolla ehtikin tapahtua taas vaikka ja mitä. Kaikki "hauskuus" alkoi siitä kun meinasin melkein tulla pidätetyksi keskiviikkona. Pikkusen itteäki välillä pelottaa tämä blondius liikenteessä. Tähän asti on kuitenkin onneksi vanhingoilta vältytty. Tulin siis ajaneeksi suljetulle parkkialueelle. Portilla suljetullekin alueelle tosiaan pystyy ajamaan kun ajattelee liikennesäännöt tarpeeksi yksinkertaisesti. Tai sitten monimutkaisesti.
Poliisisetä oli tilanteessa ihan vakavissaan mutta sanoi jättävänsä pidätyksen väliin jos häipyisin mitä pikimmiten paikalta. Minähän tein työtä käskettynä. Taisi olla toinen kerta kun löysin itseni ajamasta vastaantulevien kaistalla. Jospa sitä pikkuhiljaa alkaisi virheistä oppimaan. Taas oli varjelusta matkassa.

Torstaiksi olin henkisesti valmistautunut viimeinkin ajamaan itsenäisesti Seattleen. Oltiin menossa sinfoniaorkesterin konserttiin. Edellispäivän välikohtauksen jälkeen ei ollut mikään itsevarmin olo lähteä liikenteeseen. Kuin tilauksesta hostisä ilmoittikin tulevansa käymään töistä mutkan kotona ja mentiin sitten kaikki kolme, hostisä, C ja minä, hänen kyydillään. Tällä kertaa ohjelmassa oli mm. Beethovenin 2. pianokonsertto kuin myös yksi Mozartinkin konsertoista. Konsertti oli hieno niin kuin aina. Poika kuitenkin nukkui koko ensimmäisen puoliskon. Puoliajalla käytiin kurkistamassa näkymiä aitiopaikoilta ja jäätiinkin sinne istumaan kun meille tarjottiin tyhiä paikkoja.

Perjantaina sain taas jatkoa uusille autoilukokemuksilleni. Minun tehtävänä oli hakea nuorimmaisen kanssa saksalainen Tanja Seattle-Tacoman lentokentältä. Hostisän kanssa katsottiin edellisiltana netistä reitti suunnilleen perille. Gps opasti melko pitkälle mutta loppumatkasta piti turvautua kylttien lukemiseen. Pari kertaa jouduin ajamaan lentokentän ympäri kunnes löydettiin oikea liittymä oikeaan parkkihalliin. Kortilla puomit auki ja sitten vain ajamaan spiraalia ylimpään (8.) kerrokseen. Löydettiin oikeaan terminaaliinkin ja saatiin Tanja turvallisesti perille. Kyllä tulee aina hyvä mieli kun joutuu kokemaan jotain uutta ja siinä sitten onnistuukin.

Hostisä lähti perjantaina nuoremman pojan kanssa viikonlopuksi Kanadassa käymään, joten talossa on ollut nyt tavallista rauhallisempaa.
Eilen oltiin leppoisasti kotona, vietettiin aikaa Tanjan kanssa ja illalla mentiin kaikki porukalla keilaamaan.

Tänään käytiin au pair tyttöjen kanssa pelaamassa paintballia. Etukäteen olin saanut varoituksia että se tulee sattumaan. Ensimmäisen 10 minuutin jälkeen vuosin jo verta. Sain pahimman osuman kämmenselkään ja käsi on vieläkin hieman turvoksissa. Meitä oli yhtäaikaa kentällä parisenkymmentä ja pelattiin siis joukkueittain ihan randomeja tyyppejä vastaan. Pelottavaa touhua mutta ihan hauskaakin kun pääsi alkujännityksestä yli eikä antanut kivun häiritä vauhtia. En kyllä ehkä kuitenkaan menisi toista kertaa.

Lapsilla ei ole kahtena seuraavana päivänä koulua ja vanhemmatkin on kotona mutta ainakin huomisiltana olen lapsista vastuussa muutaman tunnin.

Seuraavalla kerralla olisikin sitten tarkoitus postailla kuulumisia lähinnä tulevasta Kanadan reissusta. Hyvää alkavaa viikkoa!