Tiistai-illan harrastuksiin kuskaamiset keskeytyivät kun autosta loppui yhtäkkiä akku. Onneksi oltiin parkissa, lähdössä jatkamaan matkaa, eikä tien päällä. Kyseinen auto ei jostain syystä anna minkäänlaista varoitusta akun tyhjenemisestä. Siinä sitä sitten oltiin jumissa kunnes hostisä ajeli töistä paikalle ja saatiin akkuun taas virtaa. Onneksi lapsilla oli lukemista mukana. Ei käynyt odottelu liian pitkäksi. Itse missasin laulutunnin ja ensi viikolla onkin sitten viimeinen kerta. Nyt on kuitenkin autossa uusi parempi akku, eikä tarvitse jännittää milloin se seuraavan kerran taas simahtaa.
Seuraava yö menikin sitten osittain aivastellessa ja niistäessä. Kunnon flunssa iski päälle. Päivä Olivian kanssa otti koville kun olo oli niin heikko että tuskin jaksoi puhua. Otettiinkin rennosti ja onneksi olikin pre-school päivä, enkä itse työskennellyt koululla tuona päivänä, joten lepäilin sen aikaa kotosalla.
Sitten tulikin 10.11. ja 19 vuotta täyteen. Aika tylsä ikä sanoisinko. Mutta viimeistä vuotta teininä viedään! Ikkunasta kun katsoin ulos niin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lehdet oli puissa vihreinä. Yleensä syntymäpäivänä olen tottunut hämärään, kylmään ja lumiseen maisemaan. Tosin, ei olisi tainnut Suomessakaan tänä vuonna olla lunta syntymäpäivänä maassa.
Päivällä oli ihan normi työpäivä ja illalla lähdettiin sitten hostisän, Rachelin, Rachelin kaverin ja tämän äidin kanssa Seattleen sinfonia orkesterin konserttiin. Käytiin tutustumassa thaimaalaiseen ravintolaan, mutta en tukkoisen nenäni takia maistanut juuri mitään. Konsertin aikanakin piti valitettavan paljon keskittyä hengittämiseen ja siihen etten vahingossakaan saisi yskimiskohtausta. Mutta nautin kyllä. Kuin sattualta illan ohjelmaan kuului myös kotimaista Sibeliusta. Amerikkalaisiin ei tuntunut Sibelius oikein uppoavan mutta itselleni tuli kyllä hyvin kotoisa olo musiikkia kuunnellessa. Oli ihmeellistä huomata miten se oikeasti kuulostikin aivan suomalaiselta ja Sibeliukselta.
Me viulistit.
Perjantai-iltana mentiin perheen kanssa synttäreiden kunniaksi ulos syömään ja olin kutsunut mukaan myös neljä au pair kaveria, joiden kanssa jatkettiin iltaa elokuvissa. Käytiin katsomassa uudistettu versio Footloosesta. Alkuperäistä -84 versiota en ole kyllä nähnytkään mutta tämä ainakin oli ihan mainio. Suosittelen!
Marcela Braziliasta ja Aline Portugalista.
 |
| Mandy Saksasta. |
Kotiin päin lähdin ensimmäistä kertaa hostisän mini cooperilla, mikä on manuaalivaihteinen. Tähän asti olin yrittänyt välttää kyseisellä autolla ajamista ensinnäkin siksi että se on niin hieno ja uusi ja toisekseen siksi että täällä ollessa olen ajanut vain automaattivaihteilla. Noh, selvisin kuin selvisinkin taas kerran ehjin nahoin ja autoin kotiin, mitä nyt välillä tuli autoa vähän huudatettua kun unohdin vaihtaa isommalle vaihteelle. Mutta nytpä on tuokin "pelko" voitettu ja manuaalinenkin on vielä joten kuten muistissa.
Lauantaina oli lasten viimeiset jalkapallokauden pelit. Hostäiti tarjosi pelien jälkeen kotona vanhimman pojan joukkueelle ja perheille päivällisen ja alakerrassa riehui toistakymmentä lasta. Jälki olikin sitten sen mukaista. Tänä aamuna huomasin että minun viulusta oli talla liikkunut sentin pois paikaltaan. Onneksi oli sentään soitin yhtenä kappaleena. Juuri tänään olisi ollut tarkoitus harjoitella kirkon kuoron kanssa joulukuun alussa esitettävään joulukonserttiin mutta eihän se sitten onnistunut. Viedään viulu korjattavaksi ja toivottavasti sen saa sitten mahdollisimman pian takaisin. Kappaleet kun eivät ole mistään helpoimmasta päästä ja aikaa harjoittelullekaan ei ole turhan paljoa. Kiva haaste kuitenkin ja saanpahan pidettyä soittotaitoa yllä.
Flunssan kanssa alan olla jo voiton puolella. Ensi viikonloppuna tavataan au pairien kanssa thanksgiving nyyttäreiden merkeissä. Jokaisen pitää valmistaa jotain ruokaa oman maan reseptiä käyttäen. Itse ajattelin leipoa korvapuusteja, eikös ne ole aika suomalainen juttu..
Palataanpas asiaan toivottavasti taas viikon kuluttua, ellei aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti