tiistai 18. lokakuuta 2011

Two months

Taas on menoa ja melskettä riittänyt. Viime viikon alkuviikosta ei juuri nyt ole mitään muistikuvaa, mitä olen tehny... mutta torstain ja perjantain muistan sitten sitäkin paremmin. Lapsilla ei siis ollut koulua ja hostäiti oli loppuviikon ja viikonlopun yli vanhempiensa luona käymässä. Työaika alkoi noina kahtena päivänä puoli seitsemän aikoihin aamulla ja jatkui aina ilta yhdeksään asti. Luulisi että lapset nukkuisi vapaapäivänä niin pitkään kuin vain mahdollista, mutta ei, ensimmäiset oli ylhäällä jo seitsemältä. Tavallisesti niillä on suuria vaikeuksia nousta puoli kahdeksalta valmistautumaan kouluun lähtöön..

Torstaina lähdettiin aamupäivästä nuorimmaisen story timen jälkeen lasten kanssa eläinpuistoon. Kirjastosta lainattujen kirjojen avulla n. tunnin ajomatka taittui suurimmalta osin sovussa ja hiljaisuudessa. Eläinpuistossa ja aquariumissa saatiin vierähtämään muutama tunti ja kotona oltiinkin vasta illansuussa.








Perjantaina suunnattiin kävelylle läheiseen metsään ja kerättiin erilaisia lehtiä ja muita kasveja kotiin vietäväksi, joista lapset myöhemmin teki hienoja askarteluja. Iltapäivä vietettiin muiden lasten kanssa kauppakeskuksessa kun odoteltiin yhtä syntymäpäiväjuhlista.
Kiireisen loppuviikon jälkeen päätin pysyä lauantaina vain kotosalla ja rentoutua. Oi sitä tunnetta kun saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa!

Tämä edellinen au pair, T, joka on vielä torstaihin asti täällä, on ollut tosi isona apuna lasten kanssa. Jos ihan rehellisiä ollaan niin en tiedä miten olisin pärjännyt kaikkien neljän kanssa kokonaiset kaksi päivää yksin. T on valtavan hyvä lasten kanssa ja muutenkin tosi mukava. Itsekkin olen huomannut olleeni paremmalla tuulella ja rennompi kun on ollut joku jonka kanssa jutustella ja viettää aikaa. T myös tuntee vanhemmat ja lapset hyvin, joten ollaan voitu jutella ja vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia perheeseen liittyen. T:ltä olen saanut myös vinkkejä, miten toimia lasten kanssa ongelmatilanteissa ja muutenkin. Ikävää että sen pitää jo tällä viikolla palata Saksaan.

Otsikkoon viitaten, sunnuntaina tuli kaksi kuukautta täyteen Amerikoissa. Uskomattoman paljon on mahtunut jo tähänkin aikaan.
Sunnuntaina kävin myös taas tutustumassa yhteen uuteen luterilaiseen seurakuntaan. Ehkä paras tapa kuvata eroa suomalaisen ja amerikkalaisen jumalanpalveluksen välillä on, että täällä ollaan aina iloisia! Saarnat on hyvällä huumorilla höystettyjä ja harvoin pystyy olemaan nauramatta tai edes hymyilemättä jumalanpalveluksen aikana. Meillä Suomessa kun meininki on usein niin totista. Kaikissa kirkoissa missä olen käynyt tutustumassa, minut on otettu tosi sydämellisesti vastaan ja oon saanu konkreettisesti kokea että me kaikki kristityt ollaan yhtä, kansalaisuudesta tai kirkkokunnasta riippumatta.

Sunnuntai-iltapäivällä meillä oli myös au pair tapaaminen ja tällä kertaa kokoonnuttiin 911- keskuksessa, Kentissä. Saatiin lyhyt ohjattu kierros talossa ja informaatiota hätäkeskuksen toiminnasta tällä alueella. Oli mielenkiintoista. Tavattiin myös uusi Ranskalainen au pairi. Ei yhtään hassumpaa sekään.
Samaisena sunnuntai-iltana juhlittiin myös nuorimmaisen, O:n, 3-vuotis syntymäpäivää perheen kanssa.

Tänä aamuna käytiin T:n ja O:n kanssa katsastamassa Snoqualmie falls. Pilvetön taivas, auringonpaiste, syksyinen viileys ja vesiputous. Kaunista. Oli kaden tunnin edestakaisen ajamisen arvoista. Menomatkalla gps irtisanoi itsensä, mutta onneksi hostisä oli tavoitettavissa ja löydettiin hänen ohjeistuksellaan perille. On se jännä miten avuttomaksti sitä voi tuntea olonsa, kun elektroniikka pettää.








Huomenna on lyhyt ja helppo työpäivä ja illalla ajelen taas laulutunnille. Ajaminen täällä alkaakin tuntua jo aivan mukavalta ja ylimääräisiltä sydämentykytyksiltäkin on säästytty.
Erityisesti torstaita odotan innolla. Hostperhe antoi etukäteen syntymäpäivälahjaksi liput kolmeen Seattle symphonyn konserttiin ja ensimmäinen, Haydnin sellokonsertto, on siis luvassa torstaina. Seuraksi lähtee hostisä ja perheen vanhin tyttö, minun viuluoppilas.
Tällä hetkellä voin sanoa, että todellakin nautin olostani täällä.

2 kommenttia:

  1. Ihana kuulla taas kaikesta kivasta, Tuuli! Erinomaista, että seurakuntayhteys on vahva ja että nautit olostasi siellä! Siunausta sinulle. <3: Tiina

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla että nautit olostasi siellä :) Kuvat upeita! Mullakin aina välillä hieman matkakuumetta ilmassa, hih. Voi hyvin Ystäväin <3 -Anni

    VastaaPoista