Viime viikolla juhlistettiin Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää hostisän isän kotona. Eipä olis kyllä voinu paljon parempi sää päivälle sattua. Syötiin hyvin ja nautittiin auringosta. Päivän kohokohta oli tietenki illan ilotulitukset.
Sunnuntaina soitin kahdessa jumiksessa viululla Järnefeltin Berceusen eli Kehtolaulun. Kivasti meni pianistin kanssa ja ihmiset tykkäs kovasti.
Sunnuntaina vietettiin myös nuoremman pojan synttäreitä kera isovanhempien. Illaksi minut oli kutsuttu yhden kirkosta tutun pariskunnan luo illalliselle jäähyväisten merkeissä. Rouvan kanssa ollaan laulettu yhdessä kuorossa. Näiden asunto oli kyllä niin kaunis ja mahtavalla paikalla. Isot ikkunat ja maisemana satama ja vuoret. Auringonlasku oli jotain niin kaunista. Harmi ettei tullut kamera mukaan.
Syötiin grilliruokaa, juteltiin ja pelailtiin pelejä. Myöhemmin joukkoon liittyi myös naapuruston nuoriso ja vanhemmat. Hauskaa oli!
Lauantain piti olla minun viiminen työpäivä mutta yllättäen sunnuntai-iltana koputettiinkin oveen että aamulla on sitten aikainen herätys. Noh, piti sitten unohtaa pitkään nukkuminen ja palata arkeen. Jostain syystä mulle ei oltu muistettu aikaisemmin asiasta mainita. Onneksi en ollu ehtiny suunnitella mitään suurempia juttuja odotetulle vapaa-ajalle. Näillä näkymin työskentelen luultavasti enemmän tai vähemmän ihan kuun loppuun asti. Hyvähän se toki on että käyttävät minua niin paljon kuin mahdollista ja saanpahan itsekkin vielä vähän tienattua.;)
Eilinen päivä meni pitkälti reissuvalmisteluja tehdessä. Vanhimman tytön kanssa mm. pystytettiin ja purettiin neljä telttaa. Näin varmistettiin että kaikki on ehjiä, valittiin parhaat ja samalla vähän harjoiteltiin että kokoaminen kävis leirintäalueilla nopeasti.
Tänään ollaan jatkettu pyykinpesua ja pakkaamista. Aina tilaisuuden tullen hoidan musiikki ym. minulle osoitetut tehtävät lasten kanssa. Iltapäivällä käytin halukkaita uimassa.
Huomenna vielä kiireinen päivä viimeisten pakkausten ja valmistelujen kanssa ja torstai-aamuna lähdetään tien päälle. Sääennusteiden mukaan on ainaki lämmin, ellei jopa kuuma reissu tulossa. Lapsien osalta matkantekoa onneksi helpottaa autoon asennettu uusi dvd-soitin. Pitkät ajomatkat kuluu sitten kivasti elokuvia katsoessa.
Tämmöistä tällä kertaa ja päivät vain vähenee..
Olen nyt sitten pari viikkoa tavoittamattomissa ja nautin retkeilyelämästä. Meitä matkalaisia saa muistaa rukouksissa.:)
Yksi kysymys tuosta au pair vuodesta. Ootko opiskellut lastenhoidon ohella jotakin yliopistossa tai vastaavassa, kun Cultural Caren nettisivuilla lukee että au pairien täytyy opiskella USA:ssa ja host-perhe maksaa 500 dollariin asti? :) Vai ymmärsinkö väärin, että ei ole pakko opiskella mutta saa jos haluaa?
VastaaPoistaPS. Tosi kiva blogi sulla! :)
Kyllä, jokaisen pitää vuoden aikana opiskella sen 6 creditin verran. Perheen tulee maksaa 500 dollaria ja mahdolliset loput maksut jää au pairin maksettavaksi. Itse sain kerättyä nuo creditit hostlapsen preschool ohjelman kautta. Minun ei siis tarvinnut ottaa yhtään tavallisia gollege kursseja mutta niin lähes aina creditit minun käsittäkseni kerätään.
VastaaPoistaToivottavasti pääset itsekin joskus au pairiksi. Oli ainakin itselleni mahtava kokemus. =)
Kiitos nopeasta vastauksesta! Pitää todella rukoilla, että itselle löytyisi mukava perhe ja pääsisin ensi vuonna lähtemään Suomesta uusia kokemuksia hankkimaan :)
VastaaPoistaKädet ristissä kun suunnittelee ja lähtee matkaan niin on varmasti jotain hienoa luvassa! :)
VastaaPoistaSulla on mielenkiintoinen blogi ja ihania kuvia! Jään lukijaksi. :)
VastaaPoistahttp://janynaa.blogspot.fi/